Hei Sinä!

Olen Janita Hirvihuhta; psykoterapeuttikoulutettava, psykiatrinen sairaanhoitaja ja ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti Uudeltamaalta.

Erityisosaamistani ovat erilaiset riippuvuussairaudet, joiden parissa olen työskennellyt vuodesta 2018 lähtien. Työhistoriani kattaa psykiatrisen sairaanhoitajan tehtäviä päihdekuntoutuslaitoksissa, järjestöissä sekä oikeuspsykiatrialla. Lisäksi olen toiminut päihde- ja läheisterapeuttina useissa sosiaali- ja terveysalanyksiköissä.

Minulla on vankka kokemus päihdeongelmista kärsivien henkilöiden ja heidän perheidensä kanssa työskentelystä. Ohjaan luontevasti ryhmiä sekä koulutan aiheesta.

Lisäksi minulla on osaamista persoonallisuus- ja mielialahäiriöiden hoidosta, joiden ymmärrystä syvennän parhaillaan psykoterapiakoulutuksessani. Koulutukseeni kuuluu myös hypnoterapia, jota hyödynnän tulevaisuuden asiakkuuksissa tarpeen mukaan.

Ihmisenä ja terapeutina minulle on tärkeää aidon läsnäolon, rohkeuden ja avoimuuden vaaliminen. Uskon, että terapia syntyy yhteydestä toiseen ihmiseen. Matkan tärkein elementti on lopulta seura. Enemmän kuin terapeutti, olen ihminen ja kanssakulkija, joka uskoo, että mikään hyvä ei synny yksin.

Olen ikuinen ihmisyyden ihmettelijä. Päätin jo alakoulussa, että isona minusta tulee terapeutti. Toki en tiennyt, että isoksi kasvamisen sijaan sainkin aikani kasvaa pienemmäksi, ennen kuin tavoitteeni toteutuisi.

Elämä on kutonut minunkin matkalle monta nurjaa silmukkaa. Olen saanut kunnian kohdata ihmisyyttä ihan koko kirjolta ja kokea kaikenlaista kärsimystä. Kuitenkin siitäkin kiittäen, sillä vain kohtaamalla itsensä syvältä voi kohdata muita samalta taajuudelta.

En preferoi onnellisuuden jahtaamista tai ainaista tavoitehakuisuuutta. Uskomukseni mukaan ihmisen tyytyväisyyden pohjaksi riittää rauha. Tila, missä olla vallitsevassa hetkessä rauhassa itsensä kanssa huolimatta siitä, miten asiat juuri sillä hetkellä ovat.

Toivottavasti voin auttaa sinua saavuttamaan oman rauhan tilan. Uskoakseni, se on lopulta onnellisuuden ydin.

Tarinani

Tarinani on kesken, kuten useimmilla meistä. Takana on tuhansia itsetuntemukseen tähtääviä terapeuttisia tunteja ja elämän oppeja - myös laiskanläksynä luettuja ja jälki-istunnoissa opittuja.

Olen tänään itseni kokoinen, nöyrä ja utelias ihmisyyden ihmettelijä. Minulla on ollut kunnia kohdata elämää ja sen monimuotoisuutta melko runsaasti. Se on jalostanut minuun viisautta ja analyyttisyyttä sekä ymmärryksen myös kärsimyksen merkityksestä vääjäämättömänä osana ihmisen elämää.

Unelmani terapiatyöstä syntyi jo vuonna 1995, ollessani ala-asteella. Etsin perhetuttumme psykiatrian oppikirjoista vastauksia sekä sukuamme kollektiivisesti koskettaneisiin tragedioihin, että oman oloni tueksi.

Ystäväni oppivat tuntemaan minut ainaisena "henkevien puhujana", ja ensimmäisiä ryhmäterapiarinkejä järjestin Nellin parvisängyn alla ollessani 11- vuotias. Vastahankaiset osallistujat lahjoin Oukkidoukki-karkeilla mukaan, joten palkkioperusteinen hoitotyön menetelmä oli hyvin hyppysissäni jo tuolloin.

Varttuminen aikuiseksi ei ollut kohdallani se kepein lenkki ja tuntuu, että psykologinen synnytyskanavani oli paikoin aika ahdas. Monta mutkaa tuli sudittua suoraksi, eikä yhteentörmäyksiltä säästytty. Sairastuin nuorena aikuisena päihderiippuvuuteen, jonka kanssa painiessa kului kymmenisen vuotta. Sain onnekseni oikea-aikaista ja oikeanlaista hoitoa haasteisiini, ja pääsin päihdekuntoutuksen sekä terapian avulla aivan uuden elämän alkuun.

Elämänkokemusteni ohjaamana siirryin sote-alalle vuonna 2018, joka oli kaikin tavoin merkityksellinen vuosi elämässäni. Samaan aikaan vanha unelmani terapeutin työstä heräsi henkiin. Melko nopeasti siirryin päihde- ja läheisterapiatyön pariin, opiskelin sairaanhoitajaksi ja ratkaisukeskeiseksi lyhytterapeutiksi. Kohta löysinkin itseni raskaan psykiatrian parista sairaanhoitajana, josta vähitellen livuin sinne mistä lähdinkin -terapiatyön tuttuun huomaan.

Nyttemmin täydennän koulutustani Helsingin yliopistossa psykoterapeuttikoulutettavana. Arvioitu valmistumisvuoteni on 2028. Isona minusta tulee päihdepsykoterapeutti (vaikkei sellaista kuulemma ole olemassakaan).
Ei olekaan - vielä. Odotan vain Valvira!

Työssäni minua ohjaa toki lainsäädäntö, näyttöön perustuvat menetelmät ja viitekehykseni, mutta myös ihmisyys.
Ihmisyys ja aito halu auttaa sen tarpeessa olevia. Olen saanut apua paljon. Tahoilta, joilta en ole osannut sitä odottaakaan. Myös lukuisilta ammattilaisilta, joiden koulutus ja omakokemus on puskenut minua eteenpäin sillonkin, kun omat purjeet eivät ole riittäneet. Olen tullut kuulluksi ja kohdatuksi - ja rakkaudella ohjatuksi. Mitä sitä enempää toivoa voi?

Uskon, että voimme säilyttää sen, mitä meillä on, laittamalla sitä kiertoon.

Päivä kerrallaan, edelleen.