Psykoottinen tyttö sumussa

Luin jutun sunnuntaiaamulta, missä poliisi oli saanut tehtävän Vaasanaukiolle – tai vastaavaan pittoreskiin puistikkoon – auttamaan nuorta naista, jota huumeet olivat runnelleet erinäisin tavoin.

Sumuisen aamun tehtävä ei ehtinyt kunnolla alkaakaan, kun tuli uusi hälytys: toinen nuori nainen, seisoo keskellä autotietä korttelin toisessa päässä, ilmeisen psykoottisessa tilassa ja akuuttia apua vailla.

Tämä tyttö oli niin heikossa kunnossa, että poliisi hälytti paikalle myös ambulanssin. Jatkosta en tiedä, mutta osaan otaksua lopun. Tyttö pääsi toivottavasti turvaan – sillä erää.

Poliisin sanojen mukaan huoli nuorista naisista on valtava. Huumeita käyttävien naisten määrän katukuvassa on lisääntynyt ennennäkemätöntä vauhtia. He ovat yhä nuorempia ja heikkokuntoisempia, osa on päiväkausia ilman unta ja ruokaa.

Eräs teinitytttö kertoi minulle, ettei muista juoneensa mitään moneen päivään käyttöputken ollessa pahimmillaan. Poliisi oli lopulta lainannut tytölle puhelinta, antanut hänelle vesipullon ja vienyt vanhemmilleen, jotka olivat toimittaneet tytön sairaalaan. Tyttö jäi henkiin. 

Muutin Helsinkiin maaliskuussa. Olen puolen vuoden sisällä soittanut pitkälti yli toistakymmentä kertaa hätäkeskukseen kohdatessani vastaavia tilanteita, joista tämä poliisi raportoi somessa sunnuntaina. Hätäkeskukseen soittaessa on herännyt vaikutelma, etten ole ainoa soittaja.

Poliisien toivoisi pystyvän kohdistamaan resurssejaan järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen sekä rikosten ehkäisyyn tai rikollisuuteen puuttumiseen. Pääkaupunkiseutu on täynnä huumeluukkuja, joista pahaa oloa myydään Rolexit ranteissa kaduille. Tämän toiminnan estäminen poliisissa on eittämättä jo äärirajoilla tehtävää työtä.

Ajan päivittäin erinäisten ratsioiden läpi töihin. Kahtena iltana peräkkäin olen todistanut pidätyksiä kotikadullani. Sunnuntaina ohitin Itäväylän varrelle kuolleen ihmisen. Sireenit soi ja siniset valot vilkkuu jatkuvasti. Kaikki kunnia poliisille - he tekevät taatusti voitavansa. 

Kysymys kuuluukin, voisiko poliisien resursseja vapauttaa niihin tehtäviin, joissa virkamerkillä ja kiinniotto-oikeudella on väliä? Samalla vapauttaa heitä niistä tehtävistä, jotka kuuluvat ensisijaisesti riippuvuus- ja psykoosisairauksia hoitavien ammattilaisten toimenkuvaan?

Tampereella pilotoitiin pari vuotta sitten mielenterveysambulanssia. Se oli tavallinen ambulanssi, mutta miehistönä oli psykiatriseen akuuttityöhön erikoistuneita hoitajia. He auttoivat esimerkiksi psykooseissa, ahdistuksessa ja muissa mielenterveyden hätätilanteissa.

Puolen vuoden aikana apua sai noin 1300 ihmistä, ja hanke sai jopa Punaisen Ristin tunnustuksen. Silti kokeilu loppui – ei siksi, ettei sille olisi ollut tarvetta, vaan siksi, ettei resursseja haluttu kohdentaa siihen.

Naapurissa Ruotsissa tällaisia psykiatrisia ambulansseja on ollut käytössä jo pidempään, esimerkiksi Tukholmassa vuodesta 2015 lähtien. Siellä ne ovat vakiintuneet osaksi hätävastetta.

Miksi mielenterveysambulanssi-kokeilu ei saanut Suomessa jatkoa? Oliko hankkeen suurin sudenkuoppa ajoitus? Jos kokeilu aloitettaisiin nyt, keskellä Alfa-PVP:n ja muiden huumeiden aiheuttamaa kriisiä, uskoisivatko päättäjät jo, että sille on todellinen tarve?

Tulokset näyttivät jo 2023, että tarve oli suuri – mutta ei ilmeisesti vielä huutava.

Kuinka lujaa pitää huutaa, että se kuuluu Arkadianmäelle?