JOS HALUAT TIETÄÄ MITÄ VESI ON, ÄLÄ KYSY SITÄ KALALTA

Toipuminen toksisista suhteista vie aikaa. Ensin pitää toipua kaikesta siitä, mitä suhteessa tapahtui. Sitten kaikesta siitä, mitä ei koskaan tapahtunut – vaikka olisi pitänyt. Ja vasta sitten alkaa varsinainen erosta toipuminen.

Satuttavasta suhteesta eroaminen muistuttaa joskus huumeriippuvuuden katkaisuhoitoa. Se voi vaatia monta yritystä ennen kuin pääsee irti. Usein sanotaan, että eroa yritetään keskimäärin seitsemän kertaa ennen kuin se oikeasti onnistuu. Sillä välin Huoneistokeskus ja Muuttopalvelu Niemi saattavat päästä tekemään työnsä useammankin kerran, kun tavaroita kannetaan edes takaisin.

“Tällä kertaa se on erilaista.”  (paljastus > ei ole). 

Jos kuitenkin käy niin onnekkaasti, että ero lopulta tapahtuu, pari vuotta toipumisaikaa on aivan kelpo alku. Sen nopeammin asiat eivät tässäkään riippuvuudessa yleensä muutu.

Jos siis siitä haluaa toipua..?

Osa ei halua. Tai ehkä haluaisivat, mutta eivät vielä pysty. Erotaan kyllä, mutta ei hoideta asiaa loppuun asti. Vaikeiden tunteiden turruttajaksi otetaan ensimmäinen Tinderissä vastaan tuleva traumaihastus, ja kaikki se, mikä jäi edellisessä suhteessa kesken, yritetään korjata tämän kanssa.

“Sama kuvio eri värisellä tukalla”, kuten eräs kokemusasiantuntijaystäväni totesi erottuaan kolmannesta epävakaasta naisystävästään.

Tilanne on vähän sama kuin alkoholistilla, joka vaihtaa kirkkaan viinan mietoihin. Juominen jatkuu ja hetken voi huokaista ratkaisseensa ongelman. Pian kuvio on taas tuttu: rajuja riitoja, rikkinäisiä kahvikuppeja ja ihmisiä. Reikiä väliovissa, rakastelua ja kadonneita kihlasormuksia.

On lopulta aika helppoa ymmärtää, miksi ihminen toimii niin kuin toimii. Traumasuhteissa on jotain riippuvuussairauden kaltaista. Oman empiirisen ja ammatillisen kokemukseni perusteella ne ovat myös melko vaikeahoitoisia. Juuret ulottuvat syvälle lapsuuteen ja ovat kietoutuneet ihmisen uskomusjärjestelmään kuin käärme miekkaan apteekin logossa.

Traumasuhteet toistavat usein jotain lapsuudesta tuttua dynamiikkaa. Ihminen janoaa korjaavaa kokemusta – usein täysin ymmärtämättä, mitä oikeastaan toistaa.

Kuvitellaan, että lapsuuden dynamiikka on vesi ja me olemme kaloja.

Jos haluat tietää mitä vesi on, älä kysy sitä kalalta.

Kuivalla maalla seisoville asia sen sijaan on ilmeinen. Traumasuhteessa elävä tosin harvoin kysyy heiltä, sillä ylläpitääkseen illuusioita neuvonantaja valitaan neuvon mukaan. Juomistaan suojeleva alkoholistakaan ei kysy raittiilta, kannattako juominen lopettaa.

Sitä paitsi “jätä se kala” on huono neuvo. Silti se on lopulta ainoa toimiva. Mutta siihen pääseminen on prosessi, jossa tarvitaan usein apua.