KIINTYMYSSUHDE VOI OLLA KURJA KOMPASSI

Asia on laaja kuin muotoonommeltu lakana, jota viikatessa ei oikein tiedä mistä kulmasta aloittaa.

Kiintymyssuhde on ihmisen ensimmäinen ihmissuhde, jonka solmimme meitä hoivaavaan aikuiseen. Useimmiten se on äiti. Isälläkin on väliä – pääsemme siihen myöhemmin.

Suhde äitiin tehdasasettaa meihin olettaman siitä, millaista hoiva, turva ja rakkaus ovat. Hyvin pian mukaan astuu isä, joka tulee tavallaan vahvistamaan tätä asetusta. Syntyy kiintymyssuhde, jota tankataan vauvaan kuin maitoa ensimmäiset kolme vuotta. Tämän jälkeen siitä tulee lapselle ainoa tiedossa oleva totuus ”rakkaudesta”.

Optimi olisi, että vauva saisi tarpeidensa mukaista hoivaa: ravintoa, suojaa ja syliä. Mutta myös tunnesäätelyä, johdonmukaisuutta, rakkautta ja rauhoittelua. Että hän tulisi tarpeineen ymmärretyksi ja kannatelluksi. Hänen tehdasasetuksiinsa koodautuisi turvallinen kiintymys, ja tätä kompassinaan käyttäen hän osaa aikuisenakin hakeutua lapsuuttaan vastaaviin tunnelmiin.

Kuitenkaan kaikki meistä eivät ole saaneet tasaista starttia. Vanhemmillamme on voinut olla omat haasteensa: reagoiva hermosto, riippuvuuksia, mielialahaasteita ja traumoja. Kuten ehkä myös heidän vanhemmillaan? Tehdasasetukset tulevat myös taakkasiirtymänä, eikä se ole sen koommin kenenkään vika. Turvattomassa ympäristössä kasvanut vauva saa varhain oletusasetuksiinsa koodin siitä, että rakkaus on epäjohdonmukaista. Välillä se hoivaavaa, välillä satuttavaa. Se voi olla kylmää, välttelevää ja etäistä – tai perustua vain perustarpeiden ylläpitämiseen. Kiintymyssuhde muotoutuu turvattomaksi.

Turvaton rakkaus voi olla myös jahdattavaa, hylkäävää ja yksinjättävää. Yksinjääminen tarkoittaa vauvan aivoissa hengenvaaraa. Rakkaus voi olla raivoavaa, jolloin se tuntuu hermostossa asti käskynä: taistele, pakene tai lamaannu. Rakkaus voi olla mitä tahansa, mikä käynnistää meissä kiintymysjärjestelmän lisäksi myös puolustusjärjestelmän.

Myös tämä lapsi hakeutuu aikuisena tehdasasetuksiaan vastaaviin ”kotoisiin tunnelmiin”. Suhteisiin, joissa hermosto on hälytystilassa ja rakkauden rinnalla elää vaaran tuntu. Tätä kotoisaa vaaraa ihmiset etsivät Tinderissä termillä ”perhosia vatsassa”.

Tehdasasetukset ovat kuin tatuointi. Itsepintaisesti pysyviä. Useimmat terapiaan hakeutuvat ihmiset ovat turvattomasti kiintyneitä. Kiintymyssuhde kukkii kipeimmin parisuhteissa ja suhteessa omiin lapsiin, mutta näkyy myös kaikissa muissa suhteissa, joita elämämme aikana solmimme. Ystävyyssuhteissa, sukulaissuhteissa, työsuhteissa – ja joskus jopa suhteessa naapuriin.

Terapian tarkoitus ei läheskään aina ole "kaivella lapsuuden asioita", mutta aivan kuten yhteiskunnankin toimivuus on ihmisyydessä tärkeää tietää hieman historiaansa.

On tilanteita, joissa elämää on viisainta korjata perustuksista asti. Ja vaikka tehdasasetukset ovat kuin tatuointi,niin tatuointejakin voi muokata – ja nykyään jopa poistaa. Tokkopa kuitenkaan ihan arvetta, mutta riittävän hyväksi. Mikä olisi riittävän hyvä sinulle?

Houkutin: Mitä turvallisemmaksi muutamme omia oletusasetuksiamme, sitä turvallisempia ihmisiä houkuttelemme luoksemme. Ja se on vörtti.